Opettajakummitus

Takaisin edelliseen


1. sivu

"Jos Suomi tänään julistaisi pitävänsä etevän näyttelijän asemaa ainakin yhtä hyvänä kuin hengettömän virkamiehen, joka koneellisesti suorittaa paljon helpommin hoidettavaa tehtävää, silloin meillä on jo huomenna, mitä meillä ei vielä koskaan ennen ole ollut, nimittäin kotimainen näytelmäseura." - Fredrik Cygnaeus vuonna 1853 –


2. sivu

Jo vuonna 1859 Estetiikan professori Fredrik Cygnaeus esitti ohjelmakirjoituksessaan vaatimuksen, että "näyttämö on tehtävä suomalaiseksi sekä kieleltään että mieleltään". Matka suomenkielisen ammattiteatterin syntymään alkoi. Toukokuussa 1869 tapahtunutta Aleksis Kiven "Lean" ensiesitystä pidetään suomenkielisen näyttämötaiteen syntyhetkenä.

Tiesitkö, että: Vuonna 1861 Poriin saapui kiertokirje, jossa toivottiin seuranäytäntöjen järjestämistä varojen kokoamiseksi perusteilla olevaa kotimaista teatterikoulua varten. Porissa päätettiinkin järjestää seuranäytelmien sarja, joilla kerättäisiin varoja teatterikoululle. Esitykset keräsivät paljon yleisöä ja tapahtuman tuotto oli suurin Helsingin ulkopuolelta saaduista lahjoituksista teatterikoulun perustamiskustannuksia varten.


3. sivu

Vuonna 1872 kyllästyttiin siihen, että teatteri tarjosi ohjelmistoa ainoastaan ruotsinkieliselle sivistyneistölle. Dosentti Kaarlo Bergbom korosti, miten tärkeää olisi antaa tilaa suomenkieliselle, arvokasta, valistavaa ja isänmaallista draamaa esittävälle laitokselle. Tämä keskustelu johti Suomalainen teatterin perustamiseen. Teatterin johtajaksi valittiin Kaarlo Bergbom.

Suomalaisen teatterin toiminnan aloittamista hankaloitti näyttämötilojen puute. Tiloja etsittiin eri kaupungeista. Porin valintaan näytäntöpaikkakunnaksi vaikutti Porin sovinnollinen kielitilanne sekä kaupunkimme kulttuurinen aktiivisuus. Sopiva näyttämötilakin oli valmiina Hotelli Otavan yläsalissa. Tällä näyttämöllä esitettiin 13.10.1872 Suomalaisen teatterin ensimmäinen näytäntö. Kansallinen teatteri oli syntynyt.


4. sivu

Suomalaisen teatterin ensinäytös Porissa 13.10.1872 Björneborgs Tidningenissä:

"Hotelli Otavan teatterisali täyttyi yleisöstä. Sitä oli enemmän kuin missään aiemmassa Porissa järjestetyssä esityksessä. Kaikki eivät edes mahtuneet sisälle. Tilaisuuden aloitti prologi "Alkajais-näytelmä". Tätä seurasi Runebergin runosta Pilven veikko mukailtu kuvaelma, Topeliuksen laulunäytelmä Saaristossa ja Sotavanhuksen joulu. Etenkin viimeinen sai yleisön haltioituneeksi ja huutamaan Maamme-laulua, jonka orkesteri soitti yleisön kuunnellessa sitä seisten. Ensi-illan jälkeen kaupungin suomenkielen ystävät järjestivät juhlatilaisuuden, jossa puheita pitivät muun muassa ruukinpatruuna Antti Ahlström sekä tilanomistaja Edvin Avellan. Antti Ahlström esitti kiitoksensa Porille langenneesta kunniasta paikkakunnan omalla murteella."

5. sivu

Porissa nähtiin ensimmäisiä teatteriesityksiä jo 1700-luvulla. Näytelmiä esittivät vierailevat ulkomaiset teatteriseurueet, sekä Poriin sijoitetut venäläiset sotilaat. Näytelmäseurueita saapui Suomeen Venäjältä, Saksasta ja Ruotsista. Seurueista tunnetuin oli K.G. Seuerlingin seurue. Suomenkielistä teatteriesitystä nähtiin Porissa jo vuonna 1862, jolloin Porilaiset amatöörinäyttelijät esittivät erään illan päätteeksi Adolph Bäuerlen näytelmän Luultu Ruhtinas, huvitus yhdessä osakkeessa. Suomenkielisen näytelmän esittämiseen suhtauduttiin Porissa innostuneesti ja isänmaallisen hartaasti.

Tiesitkö, että: Näytelmän nimi "Luultu Ruhtinas, huvitus yhdessä osakkeessa", kertoo ajankuvaa. Teatteritermejä ei vielä ollut, vaan huvinäytelmää kutsuttiin "huvitukseksi" ja näytöstä "osakkeeksi"


6. sivu

1800-luvun lopulla Poriin alettiin perustaa vakinaisia näyttämöitä, harrastelijavoimin. Vanhin näistä on raittiusseura Alphan näyttämö, joka perustettiin 1880-luvulla. Alphan näyttämö lopetti toimintansa vuonna 1924.

Teatteriharrastus herätti innostusta myös Porin työväenyhdistyksessä ja 1887 yhdistys perusti alaosastokseen näytelmäseuran. Eri ammattiosastot ja ammatilliset yhdistykset järjestivät näytelmällisiä iltamia, sekä yksittäisiä näytäntöjä eri hyväntekeväisyys tarkoituksiin. Porin Työväen Näyttämö lopetti toimintansa vuonna 1920.

Tiesitkö, että: Ennen kuin rautatietä Poriin oli rakennettu, kyyditsivät porilaiset teatterinystävät näytelmäseurueita hevosella Hämeenlinnaan asti. Tuolloin myös yleisöä saapui hevosella 60 kilometrinkin päästä.


7. sivu

Porin teatteritalon on piirtänyt arkkitehti J.E.Stenberg. Teatteritalon rakentamisessa pyrittiin ensiluokkaisuuteen, niin työn laadussa kuin rakennusmateriaaleissakin. Teatteritalo vihittiin käyttöön 29.12.1884.

Tiesitkö, että: Porin teatteritaloon asennettujen sähkövalojen pelättiin aluksi vaikuttavan haitallisesti näyttelijöihin tai lavasteisiin.

Tiesitkö, että: Teatterisalin kattomedaljongit kuvaavat runottaria ja eri teatterisymboleja. Tragediaa symboloi surullinen teatterinaamio ja komediaa koominen naamio. Erään runottaren kantama lyyra symboloi laulua.

Tiesitkö, että: Näyttämökaarta koristavat kipsiset rintakuvat. Isänmaallisuutta symboloivat kaaren vasemmalla puolella Topeliuksen ja oikealla Runebergin rintakuvat. Näyttämöaukon yläpuolella ovat kansainvälisen teatteri- ja musiikkimaailman symboleina Shakespearen ja Mozartin reliefit.


8. Sivu

Vuonna 1928 Porin Näyttämö ja Porin Työväen Teatteri yhdistyivät kaupunginvaltuuston päätöksellä 18.11.1930 Porin Teatteriksi. Avajaisnäytelmäksi valittiin Gustaf von Numersin Elinan surma, joka sai innostuneen vastaanoton. Yhdentoista vakinaisen näyttelijän lisäksi teatterissa käytettiin myös iltanäyttelijöitä.

Elsa Soinin näytelmä, Kirves iskee kiveen, valmistettiin Aleksis Kiven 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1934. Yleisö- ja arvostelumenestyksestä huolimatta sitä ei kelpuutettu Suomen Näyttämöiden Liiton 10. teatteripäiville. Porilaiset esittivät sen kaikesta huolimatta Suomalaisessa Oopperassa.

Tiesitkö, että: Iltanäyttelijät tekivät päivätyönsä muualla kuin teatterissa, ja siksi he kykenivät olemaan mukana harjoituksissa vain iltaisin. Siitä tulee nimitys "iltanäyttelijä".


9. Sivu

Porin Teatterin ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa naisjohtaja, Glory Leppänen, joutui ratkaisemaan monia sodan aiheuttamia ongelmia: miesnäyttelijät olivat suurimmaksi osaksi rintamalla, mikä haittasi näytelmien valintaa. Lavasteiden rakentamista vaivasi materiaalipula.

Vuonna 1947 Kalle Kirjavainen tuli Poriin johtajaksi. Hänen tavoitteensa oli tehdä "koko kansan teatteria". Siinä hän onnistuikin, sillä katsojamäärät kasvoivat ennätysmäisiksi. Tämä huomattiin myös Helsingissä, jossa porilaista teatterin tekemistä luonnehdittiin "hedelmälliseksi".

Tiesitkö, että: Näyttelijät joutuivat ennen kustantamaan teatteripukunsa itse. Niiden ostamiseksi tai teettämiseksi oli tavallisesti otettava pankista lainaa. Talvella kertyneet pukuvelat maksettiin monasti kesäkiertueilta saaduilla lisäansioilla.


10. Sivu

1950-luvulla Matti Kassilan kaudella ohjelmisto monipuolistui ja kansainvälistyi. Näyttelijöiden määrä kasvoi seitsemääntoista ja heitä alettiin kiinnittää ensimmäistä kertaa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Lisähenkilökuntaa tuli myös tekniselle puolelle: näyttämömestari, puvustonhoitaja, valaistusmestari, näyttämöpäällikkö ja lavastaja. Taloon saatiin lisäksi kapellimestari.

1960- luvulla teatterin tehtävä yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä alkoi vähitellen korostua. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla – trilogian toisen osan dramatisointi kuohutti porilaista yleisöä.

Lisäksi tehtiin merkittäviä organisaatiomuutoksia: johtotehtävät jaettiin ja perustettiin Porin Teatterisäätiö vaihtoehtona täyskunnalliselle teatterille.

Tiesitkö, että: Matti Kassila ohjasi Komisario Palmu – elokuvat.


11. Sivu

Porin Teatterin uusi johtaja Kurt Nuotio esitti vuoden 1968 näytäntökauden avajaispuheessaan ohjelmajulistuksen, jonka voi sanoa kuvanneen ajankohdan yleistä yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta:

Me emme halua yhdentekevää teatteria, joka vaikenee ajastamme, jossa ovat läsnä ihmisen hätä ja häpeä. Me emme halua teatteria, joka ryhmittyy samaan joukkoon museoiden ja kuolleitten runoilijoiden syntymäkotien kanssa. Me emme halua teatteria, jossa joudutaan valitsemaan itsepetoksen ja rehellisyyden kanssa. Me emme halua työskennellä teatterissa, joka ei pysty heijastamaan oman aikakautensa sisältöä. Me emme halua teatteria, joka kykenee heijastamaan pelkästään maailmamme pinnallisia arvoja, sillä se kaivertaa teatterimme sisältä päin ontoksi. Me emme halua olla kokeilematta jokaista aihetta, joka ajaa teatteria pois hautakammioistaan houkutellakseen uutta yleisöä…

12. Sivu

Me emme halua säilyttää teatterin tarunhohtoisuutta. Me emme halua teatteria, joka ei pysty saamaan ihmistä liikkeelle perinteellisistä asenteistaan ja asemistaan ja joka ei liiku. Me tunnustamme sen, että ihmisen näköpiiri on avartunut, hän ei enää koe yksiulotteisesti, yksiselitteisesti ja yksiarvoisesti, vaan että ärsykkeiden lisääntyminen on muuttanut havaintotottumuksiamme. Me tunnustamme, että teatteri on kehittynyt taiteista hitaimmin. Me tahdomme itsetietoista ja vastuuntuntoista teatteria ja teatterityöntekijöitä, avointa teatteria, joka pystyy herättämään ihmisissä yhteiskunnallisiin syihin perustuvia tarpeita.

Nuotion ensimmäinen ohjaus, Bertolt Brechtin Setsuanin hyvä ihminen oli menestys. Erityisesti pääosan esittäjä Airi Pihlajamaa sai kiitosta tulkinnastaan.

Yhteiskunnallisuus korostui myös Ossi Räikän kaudella, jolloin Porin Teatteri sai useita kotimaisia kantaesityksiä esitettäväkseen, niiden joukossa Lauri Kokkosen kirjoittama Ruskie neitsyt.


13. Sivu

Suomalaisen teatterin 100-vuotisjuhlat järjestettiin 13.10.1972 Porissa. Juhlallisuudet alkoivat hotelli Otavaan rakennetun näyttelyn avajaisilla. Otavassa nautittiin myös juhlaillallinen.

Kolmikko Eeva Salminen, Tapio Parkkinen ja Ritva Siikala siirtyivät Porin Teatterin johtoon kolmeksi vuodeksi Räikän kauden jälkeen. "Troikka" pyrki "ohjelmistovalinnoissaan omaperäisyyteen ja asteittain kansalliseen ilmeeseen".

Henkilökunnan määrä kasvoi 1970-luvulla 46 henkeen. Ohjelmistoa hallitsivat edelleenkin useat kotimaiset kantaesitykset mm. Poriin sijoittuva Tapio Parkkisen kirjoittama Pumpulitehtaan Ulla sekä Kalevi Kalemaan Eetu Salin. Musiikkiteatteri vakiintui lopullisesti osaksi Porin Teatterin ohjelmistoa.

1970 – luvun alussa teatteri kävi läpi laajat peruskorjaus- ja entisöimistyöt. 1973 valmistui lisärakennus, johon saatiin mm. näyttelijöiden sosiaaliset tilat, lämpiö sekä studionäyttämö/harjoitussali. Studionäyttämölle perustettiin vuonna 1981 lasten- ja nuortenteatteri Finkerpori.


14. Sivu

1990 - luvulla porilaiseen teatterikenttään ilmestyi uusi toimija. Näyttelijät Hilkka Ollikainen, Angelica Meusel, Kai Tanner ja lavastaja-puvustaja Lizz Santos perustivat Rakastajat - teatterin. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin teatterilla on alkuperäisen Hilkka-näyttämönsä lisäksi 250-paikkainen Kulttuuritehdas Kehräämö entisen puuvillatehtaan tiloissa.

Rakastajat järjestävät vuosittain vapaiden ammattiteatteriryhmien katselmuksen, Lainsuojattomat – festivaalin, jonka esiintyjiin on kuulunut kotimaisten taiteilijoiden lisäksi myös kansainvälisiä vierailijoita mm. Saksasta ja Irlannista.

Tiesitkö, että: Näyttelijät tekevät kuusipäiväistä työviikkoa. Työpäivä on jaettu kahteen osaan: päiväharjoitukseen ja iltaharjoitukseen tai näytökseen.


15. Sivu

Uudella vuosituhannella Porin Teatteri haluaa satsata musiikkiteatterin lisäksi näkyvästi myös lastenteatteriin. Teatteri määrittelee nykyistä toimintastrategiaansa seuraavasti:

… Porin Teatteri on aikaansa seuraava, kaiken aikaa kehittyvä, ohjelmistoltaan kunnianhimoinen ja monipuolinen, yleisönsä huomioiva, elämyksellinen sekä raikkaasti kantaa ottava. Teatteri antaa paitsi taiteellisia elämyksiä myös ajattelun ja maailmankuvan muodostumiseen tarpeellisia aineksia. …

Porilainen teatterikenttä on vuosien saatossa kasvanut ja laajentunut. Kahden ammattiteatterin lisäksi Porissa toimii useita harrastajateattereita, joista suurin on Porin Teatterinuoret. Muita pitkäaikaisia toimijoita ovat Vihreä Teatteri, Contakti ja Monikasvot. Mielenkiintoisen lisänsä tuo nykyisin myös Porin Ylioppilasteatteri, jonka ohjelmisto on kunnianhimoista ja tasokasta.

Suomenkielisen teatterin alku hotelli Otavassa 140 vuotta sitten on juurruttanut porilaisiin syvän rakkauden teatteriin. Perinteet velvoittavat.


Takaisin alkuun

Takaisin edelliseen